Mistä löytyy luottamus erilaisten kristittyjen kohtaamiseen?

Suomen Lähetysseuran missiologinen symposium 8.6.2012

pääsihteeri Pirjo-Liisa Penttinen, Suomen NNKY-liitto

 

Mistä löytyy luottamus erilaisten kristittyjen kohtaamiseen?

*** Global Christian Forum mahdollistaa tasavertaisen keskustelun kristittyjen kesken, jotta yhteinen todistus ja kirkon ykseys vahvistuisi

 

Miten haluat että sinua tervehditään?

Miten haluat, että sinut toivotetaan tervetulleeksi jumalanpalvelukseen?

Oletko valmis kertomaan omasta tiestäsi kristittynä, miten olet uskossasi tai uskoosi kasvanut?

 

Suomessa Ekumeenisen Neuvoston nuorisojaosto on vuosikymmenten ajan menestyksellä järjestänyt KETKO-koulutusta (kansainvälisen ja ekumeenisen toiminnan koulutusohjelma), johon osallistumalla on voinut myös käytännössä tutustua eri kirkkojen perinteeseen ja toimintaan. Koulutusviikonloput on toteutettu eri kirkkokuntien ja kristillisten järjestöjen tiloissa, jolloin on ollut mahdollista myös käytännössä tutustua tämän yhteisön elämään. Pieni, mutta tärkeä askel suuressa maailmassa, missä entistä tärkeämpää olisi tuntea erilaisia tapoja, perinteitä ja kulttuureita.  

 

Lainaus: Jyri Komulainen, Aamulehti 16.10.2011; tämänpäiväiseen teemaan liittyen:

Kun kristityt etsivät yhteyttä yli maantieteellisten raja-aitojen, vaikutteet kulkevat enenevässä määrin etelästä pohjoiseen. Toinen seikka liittyy uskonelämän muotoihin ja yhteisöllisyy teen. Globaalin etelän kirkkojen ongelmana eivät ole tyhjenevät penkit. Hiljattain uutisoitiin, että esimerkiksi Kiinan kirkoissa käy sunnuntaisin enemmän ihmisiä kuin Euroopan kirkoissa yhteensä.

 

Osallistumisaktiivisuuden toteamiseksi ei tarvitse välttämättä matkustaa kauaksikaan:        useissa eurooppalaisissa metropoleissa vilkkaimmat seurakunnat ovat jo nyt maahanmuuttajataustaisia. Kohtaamiset etelän kristittyjen kanssa kutsuvat pohtimaan,       voisiko kirkollinen elämä olla spontaanimpaa ja aidommin ihmisten tarpeisiin vastaavaa. Koska enemmistö globaalin etelän kristityistä on katolilaisia tai helluntailaisia, maantieteellisen painopisteen siirtymä merkitsee tarvetta uudenlaiselle ekumenialle. Opillisten kysymysten sijasta painoa joudutaan laittamaan enemmän sen pohtimiselle, millainen tehtävä yhdistää maailman kristittyjä ja miten uskoa tulisi ilmentää globalisaation aikakaudella.

 

Siinä maailmanlaajassa ekumeenisessa liikkeessä, joka on organisoitunut Kirkkojen Maailmanneuvostoksi alettiin 1990-luvun lopussa miettiä vakavasti sitä, miten tämän organisaation ulkopuolella oleviin kristittyihin kirkkoihin pidetään yhteyttä. Ulkopuolella olevien kristittyjen määrä oli ja on yhä paljon suurempi kuin jäsenkirkkoihin kuuluvien määrä. Tämän mietinnän tiimoilta syntyi uusia aloitteita ja kohtaamisia.

 

Yksi niistä on Global Christian Forum (GCF). Nimeä ei ainakaan vielä ole suomennettu. Se on tarkoitettu erityisesti edistämään uusia suhteita niiden kristillisten yhteisöjen kesken, joilla ei ole toistensa kanssa keskusteluyhteyttä tai jotka keskustelevat vain valikoitujen kumppaneiden kanssa.

Global Christian Forumin postituslistalla olevat yhteisöt edustavat niin vapaita suuntia kuin traditionaalisempia kirkkokuntia, lisäksi mukana on kansainvälisiä kristillisiä järjestöjä. Tavoitteena on rakentaa ennen kaikkea luottamusta täysin erilaisia kristikunnan haaroja edustavien kristittyjen välillä. Global Christian Forumin vahvuus on avoimessa keskustelussa ja ennakkoluuloja poistetaan tutustumisen avulla. Kokoontumisissa ja kokoontumisille pyritään luomaan tasavertainen (fyysinen ja henkinen) tila, jossa korostetaan keskinäistä kunnioitusta.

Global Christian Forum tekee käytännönläheistä ja elävää ekumeniaa.  Sillä on mahdollisimman kevyt organisaatio:  Yksi sihteeri, jolla osa-aikaisia tai vapaaehtoisia avustajia tarpeen tai varojen mukaan, eri tunnustuskuntien  ja kansainvälisten ekumeenisten  järjestöjen edustajista koostuva n.  20 henkilön kokoinen komitea. Vuotuisten komitean kokousten rinnalla järjestetään alueellisia kokoontumisia eri mantereilla. Suomessa oli pohjoismais-baltialainen kokoontuminen 2010 ja komitean kokous 2008.  Vuosina 2007 ja 2011 on järjestetty maailmanlaajuinen konferenssi, jossa kummassakin oli mukana noin 250 osanottajaa eri kristillisistä kirkoista ja yhteisöistä. Kesällä 2009 toteutettiin komitean edustajien vierailu Lähi-idän kirkkoihin yhteistyössä Lähi-idän kirkkojen neuvoston kanssa. Vastaava vierailu on suunnitteilla Pohjois-Amerikkaan.  Varsinaisia päätöksiä tai julkilausumia ei tehdä tai anneta, vaan painotus on ollut kohtaamisella.

Komitean koostumus on helppo selittää ja ymmärtää, samoin rahoitus. Forumin työskentelyn suurimmat rahoittajat ovat Kirkkojen maailmanneuvosto ja World Evangelical Alliance (WEA). Myös kaikkien tunnustuskuntien maailmanliitot (World Communions), kuten Luterilainen Maailmanliitto tukevat taloudellisesti.  Suomen luterilainen kirkko ja Suomen Lähetysseura ovat myös joinakin vuosina antaneet toiminta-avustusta.

Yksi tulevaisuuden vaihtoehto on löytää tälle työkalulle ja prosessille uusi koti olemassa olevien rakenteiden alta. KMN:n, WEA:n ja tunnustuskuntien pääsihteerit ovat vuotuisissa yhteisessä neuvonpidossa kuunnelleet ja arvioineet erilaisia mahdollisuuksia. Tätä pohditaan myös valmistauduttaessa KMN:n seuraavaan yleiskokoukseen 2013, mutta ainakin helluntaikirkkojen taholta on esitetty toive, että matkalla siihen suuntaan ei ole mitään kiirettä eikä juuri nyt tarvettakaan.

Toimintatapoja kaikissa näissä tapaamisissa ovat kunkin osallistujan oman hengellisen kasvukertomuksen jakaminen, yhteinen raamattutyöskentely, luennot sekä keskustelut.  Tapana on ollut (varsinkin komitean kokouksissa ja alueellisissa tapaamisissa) ”heittää tittelit ja oppiarvot taka-alalle”, eli puhuttelu sujuu etunimillä ja viran tunnukset eivät ole välttämättä esillä. Keskustellaan siitä, mikä yhdistää ja kysellen selvitetään sitä, mikä toisen perinteessä kuulostaa vieraalta. Opillisista kysymyksistä ei lähdetä liikkeelle, vaan aluksi keskustelussa vahvistetaan sitä mikä on yhteistä. Tapaamisten aikana kuulemme myös paljon ajankohtaista kristittyjen arjesta, haasteista ja esim. heihin kohdistuneista väkivaltaisuuksista. Kristinuskon yhteiskunnallisten ulottuvuuksien muistaminen sekä kirkkojen kasvavan yhteistyön esillä pitäminen on ollut esillä kokousten yhteydessä.

Olen ollut mukana GCF-koordinaatioryhmässä, nykyiseltä nimeltään komitea, NNKY:n Maailmanliiton edustajana noin kuusi vuotta. Naisten äänen esiin nostaminen ja naisten ekumeenisen toiminnan käytäntöjen mukaanotto ovat olleet haasteinani ja viemisinäni. Maailman rukouspäivä -toiminta ja naisten omista raamattu- ja rukouspiireistä nousevat käytännön esimerkit on tuotu mukaan unohtamatta eri kirkkojen piirissä toimivia sääntökuntia.

Henkilökohtaisesta tämä luottamustoimi on antanut paljon, avannut eteen uusia kysymyksiä ja haasteita, mutta yli kaiken nousee tunne vahvasta sitoutumisesta, vakavasta halusta kulkea ”matkaa yhdessä Kristuksen kanssa” tässä maailmassa, tänään. Olen kokenut, että GCF pyrkii ja pystyy rakentamaan luottamusta täysin erilaisista taustoista tulevien kristittyjen välille.

Jos oli luterilaiselle protestantille haasteellista ensi kertaa julkisen todistuspuheenvuoron /hengellisen matkakertomuksen kertominen, oli haasteellista myös mm. kokoontua Intiassa, jonne kaikki komitean jäsenetkään eivät saaneet ammattinsa takia viisumia.  Kokousten ja seminaarien hartaus- ja jumalanpalveluselämä tarjoaa myös monta rohkaisevaa esimerkkiä yhdessä tekemisestä – yksi suosituimpia tiedotuksessa käytetyistä kuvista kuvaakin juuri yhteistä rukoushetkeä. Viimeisimmässä kansainvälisessä seminaarissa jumalanpalveluksia suunnittelemassa oli myös Taizѐ-veli ja osallistujia oli kopteista helluntailaisiin ja katolilaisista afrikkalaisperäisten kirkkojen jäseniin.

Lähes joka tapaamisessa kysellään GCF-prosessin ja Kirkkojen Maailmanneuvoston suhdetta, organisaatioluonnetta ja työtapoja. Varsinkaan niiden, jotka ovat vuosia työskennelleet hierarkisessa organisaatiossa ei ollut ihan helppo ymmärtää, että GCF on löyhästi hallinnoitu prosessi, jolla on vain yksi työntekijä. Relevantti ja toistuva kysymys olikin: Kuinka paljon valtaa työntekijällä on ja kuka valitsee eri kirkoista kontaktoitavat henkilöt? Looginen vastaus oli ja on, että GCF lähestyy aina kunkin kirkon ylintä johtoa eikä ota tapaamisiinsa mukaan yksittäisiä kiinnostuneita, ellei (kontaktoitu) kirkko nimeä heitä osallistujiksi.  Näin osallistujat ovat kirkkojen ja kansainvälisten kristillisten järjestöjen nimeämiä henkilöitä ja heidän toivotaan vievän forumin ideaa eteenpäin omissa yhteisöissään.

GCF voi olla työväline, metodi, aloitteentekijä ja koollekutsuja, mutta siitä ei ole olemassa olevien kirkkojen neuvostojen tai synodien korvaajaksi. Siitä ei ole tulossa järjestäytynyttä organisaatioita kuin ehkä niiltä osin, mitä tarvitaan paremman rahoituspohjan järjestelyyn ja käytännön asioiden, kuten palkanmaksun hoitamiseksi. Se ei ota hoitaakseen kirkkojen tehtäviä eikä sillä ole jäsenrekisteriä tai jäsenmaksuja.  Tässä prosessissa on vain osallistujia. Global Christian Forum on ennakkoluuloton yritys, joka onnistuessaan saattaa avata kansainväliselle ekumeeniselle liikkeelle uusia suuntia. GCF on hyvä työväline, mutta itsenäisenä organisaationa elämiseen se tarvitsee myös kevyen, mutta viralliselle rahoittajille kelpaavan hallinnon, joka vastaa mm. taloudenhoidosta, tilintarkastuksista, toimintavarojen hankinnasta, niiden käytöstä ja tilityksistä. Tieteentekijöitä ja historiankirjoittajia tässä prosessissa on ajateltu varsin hyvin, toiminta on perusteellisesti dokumentoitu, arkistoitu, tutkittu ja julkaistu.

Erilaisten perinteiden kohtaaminen ja kirkon laajan kirjon elävä läsnäolo on vakuuttanut monessa erilaisessa GCF:n kokoontumisessa osallistujat siitä, että tällaiselle yhteen tulemiselle ja työtavalle on käyttöä ja tilausta.  Toivomme, että forum-idea leviää myös alueellisiin ja kansallisiin ekumeenisiin/ kirkkojen neuvostoihin. Ehkä joskus tulee myös vaihe, jolloin saman kadun varrella toimivat eri kirkot kutsuvat yhteisiin tapaamisiin. Tarvetta on, sillä esimerkiksi ensimmäisen globaalin tapaamisen yhteydessä laskimme Nairobista Limuruun johtavan n. 12 km pitkän tien varrella, että tällainen tapaaminen kokoaisi noin 30 eri tunnustuskunnan ja kirkon jäseniä tutustumaan toisiinsa. 

Montako eri kristillisen tunnustuskunnan jumalanpalvelushuonetta on tässä kaupungissa? Tuntevatko niissä kokoontuvat kristityt toisiaan ja toistensa perinnettä? Luottavatko he toisiinsa?   Luotammeko me toisiimme?

 

Pääsihteeri Pirjo-Liisa Penttinen, Global Christian Forumin komitean jäsen ja GCF-säätiön hallituksen jäsen 

 

***

lisää

 www.globalchristianforum.org,  www.atlasofglobalchristianity.org

Richard Howell (ed.): Global Christian Forum – Transforming Ecumenism. New Delhi 2007

Huibert van Beek (ed.): Revisioning Christian Unity   The Global Christian Forum. Studies in Global Christianity. Oxford Center for Mission Studies. UK. ISBN 978-1-870345-74-3

 

The Global Christian Forum

(www.globalchristianforum.org) seeks:

«to create an open space wherein representatives of a broad range of Christian churches and interchurch organizations, which confess the triune God and Jesus Christ as perfect in His divinity and humanity, can gather to foster mutual respect, to explore and address together common challenges (excerpt from the Guiding Purpose Statement).

The Global Christian Forum aims to create such a space, independent of existing churches. The concept of a new, independent space was first proposed by Rev. Dr. Konrad Raiser, at that time General Secretary of the World Council of Churches. It was entrusted to an autonomous Continuation Committee (now called GCF Committee), which since 1998 has convened various meetings in order to refine and advance this vision.

 

First voices ...

Following smaller gatherings, an International Consultation was held at Fuller Theological College in Pasadena, USA, in September 2000, and another in June 2002. The latter brought together some 60 participants from Catholic, Orthodox (Eastern and Oriental), Anglican, Protestant,

Evangelical, Pentecostal, Holiness and African Instituted churches, and from a number of international Christian organizations, many representing Evangelical and Pentecostal constituencies.

People came from Africa, Asia and the Pacific, the Caribbean, Europe, Latin America, the Middle East, and North America. They developed a Provisional Purpose Statement, describing the scope and perspectives that the Forum might pursue.

 

A journey ...

A series of Consultations in the major regions of the world took place over the period 2004 – 2007 and brought an increasingly widening circle of people to the table. These regional consultations were held in Asia (2004), Africa (2005), Europe (2006) and in Latin America (2007).

Each one was placed under the theme of Our Journey with Jesus Christ and was attended by some 60 participants from all parts of the region and all parts of Christ's body. For many of them it was their first-ever experience of encounter with some Christian traditions other than their own. In the words of a Pentecostal participant in the Africa meeting: This has been a beautiful opportunity for churches that have been marginalised to be given the possibility to speak. It was this process that made it possible to call together the truly representative global gathering of Christian leaders in November 2007 in Limuru, Kenya and 2011 in Manado, Indonesia.

 

A new way...

The Global Christian Forum has introduced new and innovative ways for participants coming from very diverse Christian traditions to engage with one another. Each meeting begins with an intensive time of sharing of individual faith itineraries by all present. With 60 people in the room that can take a full day! It has proven to be a deeply spiritual, powerful means of discovering one another in Christ and creating trust and confidence. Participants are then invited to bring to the table issues and priorities of their churches and faith communities and to select some for indepth discussion in group and plenary sessions. The Forum has learned that when space is not filled beforhand, God's Spirit may be freer to move and the results may be received as a gift of the Spirit.