NNKY-liike toimii noin 120 maassa ja sen toiminnassa on mukana noin 25 miljoonaa ihmistä.
JÄSENEKSI NNKY:hyn? Klikkaa kuvaa ja tule mukaan!
Hiihtäjän päiväkirja
Näkyvä Nainen -lehden toimituskunnan jäsen, oululainen Arja Ilvesviita vietti leppoisia lomapäiviä Tunturikeimiöllä pääsiäisenä 2009.
Ajatus hiihtolomasta Lapissa putkahti mieleeni kuin tyhjästä. Otin sähköpostilla yhteyttä Tunturikeimiön myyntiin ja tiedustelin, olisiko pääsiäisen aikaan huonetta yhdelle vapaalle hiihtäjälle. Leila Variolan kanssa vaihdoimme muutamia meilejä ja lopputuloksena oli viikon loma yhden hengen huoneessa Ison Majan puolella.
Loman lähestyessä muistot aikaisemmilta Lapin reissuiltani palautuivat mieleeni: ensimmäinen kosketus Lapin erämaihin tapahtui nuorena opiskelija tyttönä 1970-luvulla. Matkat eteläisestä Suomesta Lappiin liftattiin ja autiotuvissa yövyttiin vaelluksen aikana. Hiihtämässä olen ollut kolme kertaa 1980-luvun alkupuolella, ja perheen kanssa automatkalla Lapissa joskus 1990-luvulla.
SUKSET JA REPPU MUKAAN
Pääsiäislauantaina seisoin Oulun linja-autoasemalla suksien ja matkatavaroiden kanssa. Sukset olin sitonut yhteen pakettinarulla. Bussia odotellessa huomasin, että joillakin matkustajilla on suksipussit. Tuli vähän kansakoulumainen olo ja harmittelin, kun en ollut itse huomannut tuollaista varustusta hankkia. Olin hiihtänyt viimeksi kuusi tai seitsemän vuotta sitten suoraan pihalta ladulle. Bussi tuli ja matka alkoi, perille pääsin suoraan Tunturikeimiön tienhaaraan saakka. Vetäessäni matkalaukkua, kassia, reppua ja narulla huonosti sidottuja suksiani mäkeä ylös ajattelin niitä naisia, jotka tätä Majaa olivat olleet rakentamassa. He olivat varmasti vetäneet paljon raskaampia tavaroita!
HIIHTÄJÄN PARATIISI
Majalla oli ystävällinen vastaanotto ja ensimmäinen lomani Tunturikeimiöllä alkoi. Hiihtäjälle tarjoutui latuja joka suuntaan: Jerikselle, Keimiötunturille, Keimiönniemeen, Pallakselle, Olokselle jne.. Maantiedon tuntemukseni lisääntyi viikon aikana ja loppuviikosta osasin saamani latukartan ulkoa.
Päivät alkoivat runsaalla aamupalalla ja retkieväiden tekemisellä. Hiihtäjäparit suunnittelivat tulevia hiihtomatkoja, melko haastavilta kuulostivat suunnitelmat tunturien valtaamisesta. Majan vieraina kun sattui olemaan pareja ja kolmeja (= 3 hengen ryhmä). Minä muodostin yhden hengen ryhmän ja olin lajissani ainoa. Toki viikon aikana ehdin tutustua kaikkiin lomaviikkoa viettäviin henkilöihin.
Suuntasin hiihtoretkeni turvallisesti Jerisjärven jäälle. Parhain viikon aikana löytämäni hiihtolenkki oli Keimiöniemen ympärihiihto ja suunnistus kahvilaan. Ja sitten takaisin samaa reittiä. Tästä ympärihiihdosta kertyi matkaa mukavat 20 kilometriä. Mikäs onkaan mukavampaa kuin sujutella suksilla auringon paistaessa siniseltä taivaalta.
KAUKANA KIIREESTÄ
Maisema oli kuin postikortista, järveä ympäröivät tunturit muodostivat kortin reunat. Matkan varrelta löytyi eväspaikkoja. Kuuma mehu lämmitti ja Majan tuoreet sämpylät ja leivät maistuivat. Kiire oli kaukana jossain sellaisessa maailmassa, joka ei ollut Keimiöjärven jäällä läsnä.
Kävin kokeilemassa muitakin hiihtoreittejä, mutta paikoin jäiset ladut tekivät tepposen ja pari kertaa muksahdin nurin oikein kunnolla. Pahiten sattui pikkusormeeni, jota sitten jäävoiteella parantelin monta päivää ja Ouluun saavuttuani kävi kuvauttamassa sormen. Onneksi siinä ei kuitenkaan ollut murtumaa, ja sormen värikin oli palautunut normaaliksi.
Päivittäisen hiihtolenkin jälkeen kohokohta oli rantasaunan löylyt ja avannon virkistävä vesi. Rantasauna voitti kilpailun Kiepin uutta saunaa vastaan ainakin minun saunakerroissani. Avannolla oli oma vankka kannattajajoukkonsa hiihtoväen keskuudessa.
TUNTURIKEIMIÖLLE VOI TULLA AINA UUDESTAAN JA UUDESTAAN
Turusta Keimiölle oli saapunut kuuden hengen ryhmä. Hiihtäjä tiedusteli turkulaisilta, mikä heidät oli saanut lähtemään juuri Tunturikeimiölle?
Seija ja Antero Aaltonen olivat jo kolmatta kertaa sekä Seija ja Pekka Paatero toista kertaa Tunturikeimiöllä. Ja tällä kertaa mukaan olivat lähteneet Seija ja Anteron tyttäret, 26-vuotiaat Minna ja Sini.
Turkulaisten loma oli sujunut hyvin, pikku haavereita tosin oli heidänkin joukossaan sattunut. Molemmat Seijat loukkasivat loman aikana ranteensa ja joutuivat käymään Muonion terveyskeskuksessa tarkistuttamassa vammojaan. Palvelu siellä oli ollut erittäin ystävällistä ja nopeaa ja loma saattoi taas jatkua hiihdon merkeissä.
Kilometrejä turkulaisille karttui mittava määrä viikon aikana. Osa seurueesta, Antero ja Pekka, kiersivät tuntureissa pitkiä lenkkejä ja kiisivät Keimiöjärven jäällä kuin tuulispäät. Minna ja Sini näyttivät viihtyvän myös jäähiihdon parissa. He kertoivat viihtyvänsä Tunturikeimiöllä erittäin hyvin, eivätkä kaivanneet mitään erityistä ohjelmapalvelua illoiksi. Hiljaisuus ja rauha olivat tärkeitä ja riittäviä asioita.
Seija Aaltonen oli löytänyt tämän paikan etsimällä netistä rauhallista majoitusta, missä saisi kotiruokaa, löytyisi avanto ja mikä olisi kohtuuhintainen ja sivussa ns. "in" paikoista. Tunturikeimiö on tarjonnut tätä kaikkea ja he ovatkin varanneet majoituksen jo seuraavaksi kevääksi. He kuvailivat paikan ominaispiirteeksi mm. sitä, että tuntuu kuin olisi Taija ja Matti Hemmingin vieraana. - Taija ja Matti ovat aitoja ja antavat paikalle "sielun", kuvasi Seija Aaltonen.
ILTAPALAA NUOTIOTULEN ÄÄRELLÄ KODASSA
Viikkoon sisältyi yllätyksenä iltapala kodassa. Makkaran ja letun paistamiseen nuotiolla en varmaan kyllästy koskaan. Hiihtäjä ehti viikon aikana tutkistella myös Majan historiaa ja huomasi, että elämässä monet polut kohtaavat. Entisen Naistenmajan, sittemmin Keimiötunturin Majan ja nykyisen Tunturikeimiön rakentamisen puuhanaisiin oli kuulunut legendaarinen Nalle eli Helka Ristolainen. Hän oli allekirjoittaneen voimistelunopettaja 1970-luvulla Hyvinkään yhteiskoulun lukiossa.
Loma Tunturikeimiöllä kului nopeasti. Sää suosi, suksi luisti, sauna ja avanto virkistivät. Mieleeni nousivat tutun laulun sanat, joita omavaltaisesti hieman muuttelin: "Arkihuolesi kaikki heitä, itses innolla Keimiölle tuo."
Arja Ilvesviita
Näkyvä Nainen -lehden toimituskunnan jäsen
Oulu
Lisätietoja Tunturikeimiöstä: www.tunturikeimio.fi
Loman lähestyessä muistot aikaisemmilta Lapin reissuiltani palautuivat mieleeni: ensimmäinen kosketus Lapin erämaihin tapahtui nuorena opiskelija tyttönä 1970-luvulla. Matkat eteläisestä Suomesta Lappiin liftattiin ja autiotuvissa yövyttiin vaelluksen aikana. Hiihtämässä olen ollut kolme kertaa 1980-luvun alkupuolella, ja perheen kanssa automatkalla Lapissa joskus 1990-luvulla.
SUKSET JA REPPU MUKAAN
Pääsiäislauantaina seisoin Oulun linja-autoasemalla suksien ja matkatavaroiden kanssa. Sukset olin sitonut yhteen pakettinarulla. Bussia odotellessa huomasin, että joillakin matkustajilla on suksipussit. Tuli vähän kansakoulumainen olo ja harmittelin, kun en ollut itse huomannut tuollaista varustusta hankkia. Olin hiihtänyt viimeksi kuusi tai seitsemän vuotta sitten suoraan pihalta ladulle. Bussi tuli ja matka alkoi, perille pääsin suoraan Tunturikeimiön tienhaaraan saakka. Vetäessäni matkalaukkua, kassia, reppua ja narulla huonosti sidottuja suksiani mäkeä ylös ajattelin niitä naisia, jotka tätä Majaa olivat olleet rakentamassa. He olivat varmasti vetäneet paljon raskaampia tavaroita!
HIIHTÄJÄN PARATIISI
Majalla oli ystävällinen vastaanotto ja ensimmäinen lomani Tunturikeimiöllä alkoi. Hiihtäjälle tarjoutui latuja joka suuntaan: Jerikselle, Keimiötunturille, Keimiönniemeen, Pallakselle, Olokselle jne.. Maantiedon tuntemukseni lisääntyi viikon aikana ja loppuviikosta osasin saamani latukartan ulkoa.
Päivät alkoivat runsaalla aamupalalla ja retkieväiden tekemisellä. Hiihtäjäparit suunnittelivat tulevia hiihtomatkoja, melko haastavilta kuulostivat suunnitelmat tunturien valtaamisesta. Majan vieraina kun sattui olemaan pareja ja kolmeja (= 3 hengen ryhmä). Minä muodostin yhden hengen ryhmän ja olin lajissani ainoa. Toki viikon aikana ehdin tutustua kaikkiin lomaviikkoa viettäviin henkilöihin.
Suuntasin hiihtoretkeni turvallisesti Jerisjärven jäälle. Parhain viikon aikana löytämäni hiihtolenkki oli Keimiöniemen ympärihiihto ja suunnistus kahvilaan. Ja sitten takaisin samaa reittiä. Tästä ympärihiihdosta kertyi matkaa mukavat 20 kilometriä. Mikäs onkaan mukavampaa kuin sujutella suksilla auringon paistaessa siniseltä taivaalta.
KAUKANA KIIREESTÄ
Maisema oli kuin postikortista, järveä ympäröivät tunturit muodostivat kortin reunat. Matkan varrelta löytyi eväspaikkoja. Kuuma mehu lämmitti ja Majan tuoreet sämpylät ja leivät maistuivat. Kiire oli kaukana jossain sellaisessa maailmassa, joka ei ollut Keimiöjärven jäällä läsnä.
Kävin kokeilemassa muitakin hiihtoreittejä, mutta paikoin jäiset ladut tekivät tepposen ja pari kertaa muksahdin nurin oikein kunnolla. Pahiten sattui pikkusormeeni, jota sitten jäävoiteella parantelin monta päivää ja Ouluun saavuttuani kävi kuvauttamassa sormen. Onneksi siinä ei kuitenkaan ollut murtumaa, ja sormen värikin oli palautunut normaaliksi.
Päivittäisen hiihtolenkin jälkeen kohokohta oli rantasaunan löylyt ja avannon virkistävä vesi. Rantasauna voitti kilpailun Kiepin uutta saunaa vastaan ainakin minun saunakerroissani. Avannolla oli oma vankka kannattajajoukkonsa hiihtoväen keskuudessa.
TUNTURIKEIMIÖLLE VOI TULLA AINA UUDESTAAN JA UUDESTAAN
Turusta Keimiölle oli saapunut kuuden hengen ryhmä. Hiihtäjä tiedusteli turkulaisilta, mikä heidät oli saanut lähtemään juuri Tunturikeimiölle?
Seija ja Antero Aaltonen olivat jo kolmatta kertaa sekä Seija ja Pekka Paatero toista kertaa Tunturikeimiöllä. Ja tällä kertaa mukaan olivat lähteneet Seija ja Anteron tyttäret, 26-vuotiaat Minna ja Sini.
Turkulaisten loma oli sujunut hyvin, pikku haavereita tosin oli heidänkin joukossaan sattunut. Molemmat Seijat loukkasivat loman aikana ranteensa ja joutuivat käymään Muonion terveyskeskuksessa tarkistuttamassa vammojaan. Palvelu siellä oli ollut erittäin ystävällistä ja nopeaa ja loma saattoi taas jatkua hiihdon merkeissä.
Kilometrejä turkulaisille karttui mittava määrä viikon aikana. Osa seurueesta, Antero ja Pekka, kiersivät tuntureissa pitkiä lenkkejä ja kiisivät Keimiöjärven jäällä kuin tuulispäät. Minna ja Sini näyttivät viihtyvän myös jäähiihdon parissa. He kertoivat viihtyvänsä Tunturikeimiöllä erittäin hyvin, eivätkä kaivanneet mitään erityistä ohjelmapalvelua illoiksi. Hiljaisuus ja rauha olivat tärkeitä ja riittäviä asioita.
Seija Aaltonen oli löytänyt tämän paikan etsimällä netistä rauhallista majoitusta, missä saisi kotiruokaa, löytyisi avanto ja mikä olisi kohtuuhintainen ja sivussa ns. "in" paikoista. Tunturikeimiö on tarjonnut tätä kaikkea ja he ovatkin varanneet majoituksen jo seuraavaksi kevääksi. He kuvailivat paikan ominaispiirteeksi mm. sitä, että tuntuu kuin olisi Taija ja Matti Hemmingin vieraana. - Taija ja Matti ovat aitoja ja antavat paikalle "sielun", kuvasi Seija Aaltonen.
ILTAPALAA NUOTIOTULEN ÄÄRELLÄ KODASSA
Viikkoon sisältyi yllätyksenä iltapala kodassa. Makkaran ja letun paistamiseen nuotiolla en varmaan kyllästy koskaan. Hiihtäjä ehti viikon aikana tutkistella myös Majan historiaa ja huomasi, että elämässä monet polut kohtaavat. Entisen Naistenmajan, sittemmin Keimiötunturin Majan ja nykyisen Tunturikeimiön rakentamisen puuhanaisiin oli kuulunut legendaarinen Nalle eli Helka Ristolainen. Hän oli allekirjoittaneen voimistelunopettaja 1970-luvulla Hyvinkään yhteiskoulun lukiossa.
Loma Tunturikeimiöllä kului nopeasti. Sää suosi, suksi luisti, sauna ja avanto virkistivät. Mieleeni nousivat tutun laulun sanat, joita omavaltaisesti hieman muuttelin: "Arkihuolesi kaikki heitä, itses innolla Keimiölle tuo."
Arja Ilvesviita
Näkyvä Nainen -lehden toimituskunnan jäsen
Oulu
Lisätietoja Tunturikeimiöstä: www.tunturikeimio.fi