Piparkakuntuoksuinen joulu

Vuosia sitten, kun olin pieni tyttö, alkoi minun jouluni aina siitä, että koko meidän perhe istui keittiössä putsaamassa pähkinöitä kuorista. Pähkinät poimittiin koko perheen voimiin syksyllä metsästä itse. Jos ihmettelet, miten joulu voi alkaa pähkinöistä, niin kerron sen sinulle.

Pähkinät ovat yksi tärkeimmistä ainesosista piparkakkutaikinassa, ja pähkinöiden putsaaminen tarkoitti aina sitä, että joulu on lähellä. Tiedätte kai, että piparkakkutaikinasta tulee parempi, kun se seisoo pitkään ja maustuu kunnolla, samalla tavalla kuin hyvä punaviinikin - koska aika antaa piparkakuille täydellisen, täyteläisen maun.

Kun pähkinöitä oli jo riittävästi, laittoi äiti liedelle ison kattilan ja sinne sokeria sulamaan. Sitten hän etsiskeli valmiiksi kaikki ne mausteet, mitä piparitaikinaan ikinä laitetaankaan. Keittiön yläkaapissa oli kaksi neliskanttista koria, yhdessä mausteet ja toisessa ruskeat pahvikortit. Se toinen oli reseptikori. Sieltä äiti otti sen tietyn kortin, joka sisälsi piparkakunmaun salaisuuden. Nyt kun olen itse aikuinen, tiedän miten paljon viisautta tuo äidin reseptikori oikeasti sisältää.

Siirapin ja mausteiden tuoksu

Äiti on kertonut, että se resepti, minkä mukaan hän teki piparkakkuja, on peräisin hänen äidiltään, joka sai sen nuorena tyttönä ruustinnalta. Mummo oli palvelustyttönä rovastin talossa, ja siellä hänellä oli mahdollisuus päästä valmistelemaan säätyläisväen joulua. Niinpä reseptikorin pahvikortissa lukeekin ”Ruustinnan piparit”.

Kun sokeri oli sulanut ja siitä oli tullut kullanruskeaa siirappia, lisäsi äiti vielä hunajaa, voita ja vettä. Kun kaikki ainekset olivat sulaneet ja sekoittuneet, rupesi äitini laittamaan joukkoon mausteita. Koko keittiö oli yhtäkkiä täynnä kaikenlaisia miellyttäviä ja voimakkaita tuoksuja. Tunsin, kuinka joulu astui taloomme. Äitini ei koskaan mitannut, miten paljon hän kutakin maustetta laittoi ruokaan. Hän ripotteli mausteita kämmeneen, ja siinä sitten olikin juuri sopiva määrä maustetta taikinaan laitettavaksi. Eli en oikein tiedä, kuinka paljon hän mausteita laittoi, mutta määrä oli aina sopiva, ei koskaan liikaa tai liian vähän.

Mausteiden jälkeen vuorossa olivat jauhot, murskatut pähkinät, muna ja sooda. Silloin, kun olin pieni, ei ollut käytössä leivinjauhetta, jota nykyisin voi laittaa soodan tilalle. Sitten sekoitettiin taikinaa niin pitkään, että taikinasta tuli sopivanpaksuinen. Taikina nostettiin isoon savikulhoon ja se sai jäähtyä vuorokauden huoneenlämmössä, puhtaan jouluisen, punaisella reunapitsillä varustetun pyyhkeen alla.

Seuraavana päivänä äiti nosti savikulhon päälle kannen ja vei kulhon kellariin. Siellä se meidän piparkakku-unelmamme eli omaa elämäänsä pari viikkoa. Välillä kävimme tarkastelemassa, että taikina voi hyvin ja ettei kukaan ollut vienyt meidän aarrettamme mennessään.

Jouluaattona äiti kantoi kulhon keittiöön ja laittoi puhtaan pyyhkeen taikinakulhon päälle, jotta taikina saisi rauhassa lämmetä vielä yön yli ennen kuin siitä tehtäisiin erinomaisia joulun ihmeitä pipareiden muodossa.

Joulutaika alkaa

Seuravana aamuna äiti tyhjensi keittiöpöydän, kantoi taikinakulhon lisäksi muut tykötarpeet pöytään. Työnjako oli seuraava; naiset olivat taikinan kimpussa, ja miehet huolehtivat uunin lämmittämisestä. Isä on aina sanonut, että lehtipuun tuli on tasaisempi eikä liian äreä. Se on sitten pipareiden leipomiseen juuri se oikea. Niin hän ja veljeni kantoivat keittiöön ison kasan koivu- ja leppähalkoja. Isän on tapana sanoa, että miehet hoitavat tulenteon. Se on miesten hommaa, koska naiset saattavat leipomisinnostuksessaan polttaa itsensä.

Ihana joulutaika sai alkaa. Kuin ihmeen kaupalla pöydälle ilmestyivät piparkakkumuotit. Osa niistä on vaarini tekemiä, osa taas isäni, ja olihan seassa myös kaupasta ostettuja. Aika nopeasti saimme pellille joukoittain piparkakkueläimiä, erilaisia sydämiä, tähtiä, kuun sirppejä, tonttuja, joulukuusia. Pelti toisensa jälkeen meni uuniin ja tuli uunista mukanaan ihania tuoksuvia ja maistuvia pipareita. Valmiiksi paistetut piparit laitettiin olohuoneen isolle pöydälle jäähtymään.

Pipareiden koristelu on taidetta

Kun taikina loppui savikulhosta, ja isä nosti viimeisen pellin uunista, paistamisen urakka oli päättynyt. Tuli vähän haikea mieli, mutta uusi jännittävä vaihe oli edessä ja sitä myöten haikeus hävisi hetkessä. Iltapäivällä äiti rupesi rikkomaan kanamunia ja erottelemaan valkuaista keltuaisesta. Se oli merkki, että pipareiden koristelutuokio oli kohta pääsemässä vauhtiin.

Äiti teki meille aina kolme eriväristä kuorrutetta, valkoista, vaaleanpunaista ja vaalean vihreätä. Kaikki me neljä; äiti, isä, veli ja minä saimme koristella pipareita oman maun, osaamisemme ja mielikuvituksemme mukaisesti. Ainoa ehto oli, että emme saaneet sotkea, koska isän mielestä pipareiden koristelu on taidetta. Oli hauska verrata millaisia pipareita kukin teki ja miten erilaisia niistä tulikaan.

Itse leivotut tuliaiset

Illalla kun koristelutkin olivat kuivuneet, jaettiin piparit eri koreihin; mummille, hoitotädille, tädeille, kavereille ja meille kotiin. Pipareita riitti aina kaikille, ja niitä sai syödä kyllästymiseen asti.

Oli ihanaa mennä kylään mukanaan itse leivottuja pipareita tuliaisena. Olo oli aika ylpeä ja onnellinen. Oli ihanaa toivottaa hyvää joulua ja luoda joulutunnelmaa.

Sellaiset piparkakut saatiin aikaiseksi minun lapsuudenkodissani koko perheen voimin. Kirjoitan tänne myös sen ”Ruustinnan pipareiden” ohjeen. Vaikka minun äitini ei välittänyt mausteiden laittamisessa mittasuhteista, oli ohjeessa nekin ylös kirjoitettuna.

Minun äitini salaisuus olivat rakkaus, ilo ja kiitollisuus Jumalalle. Ne hän lisäsi taikinaan.

Piparkakun
tuoksuista
joulua ja
paljon
siunausta
sinulle
tähän joulun
aikaan
toivoo

Tuuli Raamat


Ruustinnan piparit
250g voita
1 lasi sokeria tai 100g valmista siirappia
0,5 lasia hunajaa
1 lasi vettä
2tl soodaa tai 3tl leivinjauhetta
500g jauhoja
1 muna
1 lasi sokeria
pähkinärouhetta runsaasti

Mausteina:
1/4tl pippuria
1tl kanelia
1tl neilikkaa
raasta pikku ripaus kardemummaa

Valmistus:
Sulata ja ruskista sokeri korkeareunaisessa kattilassa. Lisää lasillinen vettä ja sekoita. Lisää hunaja. Lisää kuumaan seokseen mausteet, pähkinät ja anna jäähtyä. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää valmiiksi vaahdotettu muna. Sekoita sooda ja jauhot keskenään. Sekoita jäähtynyt liemi ja jauhot ja lisää myös sokeri-voi -seos. Jos taikina on liian löysää, niin lisää jauhoja. Anna taikinan elää oma elämäänsä ainakin pari vuorokautta. Mitä useamman vuorokauden jaksat odottaa, sitä paremmalle pipariunelmasi maistuu.