"Olen saanut elämääni rauhan ja tarkoituksen"

Gracia Violeta, Bolivia

Vartuin protestanttisessa perheessä, isäni oli hengellinen johtaja mutta sekä isäni että äitini olivat perustaneet seurakunnan. Tavan mukaan kävin kirkossa ja opin, että on hyvä mennä neitsyenä naimisiin. Kirkon piirissä kukaan ei kuitenkaan antanut seksuaalivalistusta, niinpä sitä oli etsittävä itse ja paras tapa minulle oli kokeilla erilaisia suhteita. Pelkäsin raskaaksi tulemista ja sen aiheuttamaa mahdollista häpeää, mutta mitään sairauksia en osannut varoa tai pelätä.

Eräänä iltana lähdin etsimään sisartani kotiamme lähellä olevasta baarista, vaikka olinkin humalassa. En huomannut, että minua seurattiin ja niin kaksi miestä kaappasi minut sivukujalle ja tulin raiskatuksi. En uskaltanut kertoa vanhemmilleni, vaikka kärsin peloista enkä antanut yhdenkään miehen tulla lähelleni. Olin 18-vuotias ja yksin. Vähitellen tunsin, että elämäni oli raunioina eikä millään ollut mitään väliä. Jatkoin juomista ja heittäydyin taas uusiin suhteisiin.

Menin kuitenkin sairaalaan testattavaksi ja sain tietää sairastavani monia tauteja ja olevani hiv-positiivinen. Olin sitä mieltä, että olin vain tavallinen yliopisto-opiskelija, joka etsii omaa seksuaalisuuttaan eikä minulla ollut sen enempää seksikumppaneita kuin muillakaan. Siis miksi minä? Miten kertoisin perheelle tai seurakunnan jäsenille? Asuin ystävän luona ja päätin kirjoittaa perheelleni kirjeen.

Yllätyksekseni minua ei hylätty, vaan hyväksyttiin. Seurakunta alkoi rukoilla puolestani ja sain voimia aloittaa valistustyön. Perustimme pienen järjestön ja liityin hiv-positiivisten naisten yhdistykseen. Boliviassa ei oikeastaan ollut aids-lääkitystä tarjolla. Valmistuttuani yliopistosta aloin kampanjoida tasa-arvon ja lääkityksen saamisen puolesta. Hiv- ja aids-ohjelmat olivat lähes pelkästään miehille suunnattuja, samoin vähiä lääkkeitä annettiin ensisijaisesti miehille. Neljän vuoden työn tuloksena saimme taloudellista tukea seminaarin järjestämiseen sekä hiv-positiivisia edustajia nimetyksi valtion komiteaan, jossa päätetään mm. lääkityksen jakamisesta. Haastoimme myös Bolivian valtion ihmisoikeustuomioistuimeen puutteellisen lääkehuollon takia.

Myöhemmin perustimme vertais- ja tukiryhmiä. Amerikan Mantereen Terveysjärjestö on nimennyt järjestömme Menestyksekkääksi Toimijaksi. Olen saanut palata armahtavan Jumalan yhteyteen ja uskon, että elämälläni on merkitys. Virheistäni huolimatta olen vapaa syyllisyydestä ja syytöksistä. Nyt toimin puhujana ja neuvonantajana myös Kirkkojen Maailmanneuvoston erilaisissa kokouksissa. Esiinnyn usein tv:ssä ja vaadin tytöille ja naisille suunnattuja valistuskampanjoita.
Olen 28-vuotias ja saanut elämääni rauhan ja tarkoituksen.


****************************
 

NNKY:n Maailmanliitto ja AIDS

NNKY:n Maailmanliitto ja UNICEF ovat 12.10.2006 allekirjoittaneet yhteistyösopimuksen, jossa molemmat osapuolet lupaavat edistää tyttöjen ja nuorten naisten oikeutta koulutukseen, sukupuolten välistä tasa-arvoa, tehokasta HIV ja AIDS -valistusta ja hoitoa sekä vastustaa naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa.

YK:n AIDS-konferenssi Bangkokissa vuonna 2002 nosti naiset näkyviksi ja kuuluviksi toimijoiksi myös hi-virusta torjuttaessa. Paljon on vielä tehtävää, mutta naisilla on entistä paremmat mahdollisuudet tulla kuulluksi.

Toronton AIDS-konferenssissa elokuussa 2006 asiantuntijapaneelin puheenjohtajana toimi NNKY:n Maailmanliiton pääsihteeri Musimbi Kanyoro. Hän esitti tavoitteet kysymyksen ja vastauksen muodossa:

"Mikä olisi paremmin, jos naiset olisivat päättäjinä? Uskon, että ero olisi huomattava: Naisten oikeudet ihmisoikeuksina olisivat etusijalla ja 22 miljoonaa afrikkalaista tyttöä ei jäisi ilman koulunkäyntimahdollisuutta. Tytöt eivät menisi naimisiin liian nuorina, ja naisilla olisi oikeus omistaa ja periä omaisuutta. Terveys olisi tärkeä ihmisoikeus ja kaikissa maissa olisi toimiva, kaikille avoin terveydenhuoltojärjestelmä."


Pirjo-Liisa Penttinen