Ikinuori NNKY

Hengellinen itsenäisyystaistelu

Naiset kaipasivat 1800-luvun lopulla sekä yhteiskunnallista että hengellistä itsenäisyyttä. NNKY vastasi molempiin tarpeisiin. Se oli uudenlainen uskonnollinen liike, sillä se oli tarkoitettu vain naisille. Aluksi syntyi paikallisyhdistyksiä viidelle paikkakunnalle (Helsinki, Turku, Tammisaari, Kuopio, Porvoo). Maaliskuussa 1896 Suomen senaatti hyväksyi NNKY:n säännöt.


Naiset naisten hyväksi

NNKY:n alkuaikojen herätyskristillisyys korosti, että jokainen ihminen tarvitsi Jumalan armoa pelastuakseen. NNKY:n naiset rohkaistuivat ajan mittaan puhujiksi ja hengellisiksi toimijoiksi. Naisilla oli vihdoin oma hengellinen koti, jossa naiseutta ja uskoa eivät määritelleet miehet.

Tyttötyöntekijänä NNKY oli ensimmäinen laatuaan Suomessa. Nuorisotyö aloitettiin järjestämällä nuorille tytöille suunnattuja tilaisuuksia vuodesta 1896 lähtien.

NNKY:n oma julkaisutoiminta oli vilkasta jo alusta asti. Julkaistiin jäsenlehtiä, joululehtiä aikuisille ja lapsille, kalentereita, laulukirjoja ja hengellisiä kirjoja muiden muassa. Taloudenpidon apuneuvoksi suunniteltu Yksityistilikirjani / Min räkenskapsbok oli suosituin. Kiertävät kirjastokaapit tarjosivat jäsenille lukemista lainaksi ennen suomalaista kirjastolaitosta.

Luotsina ja majakkana ajan aalloilla

Sisällis- ja maailmansodista tehtiin NNKY:ssä omat johtopäätökset ja toimittiin niiden mukaisesti uraauurtavilla tavoilla. NNKY:n ajattelussa uutta oli korostus, että naisen piti olla aikaisempaa paremmin perillä yhteiskunnallisista asioista, muun muassa lainsäädännöstä ja naisen asemasta.

Vuonna 1928 vihittiin käyttöön oma talo Helsingissä. NNKY oli ensimmäinen naisyhdistys, jolla oli oma talo, ja sillä on alusta ollut suuri merkitys NNKY:n toiminnassa mm. hotelli- ja ravintolatoiminnan kautta. Muitakin rakennuksia hankittiin toimintaa varten, kuten Riutulan lastenkoti Inarissa ja Törmän leirikeskus Pieksämäellä, Keimiötunturin maja Muoniossa ja Hakulinniemen leirikeskus Luhangalla. Kaiken lisänä ovat tietenkin paikallisyhdistysten omistamat rakennukset ja leirikeskukset.

Ekumenian maahantuoja

NNKY oli lähetyshenkinen järjestö sekä kotimaassa että ulkomaille suuntautuvassa työssään. NNKY oli alusta asti myös kansainvälisesti aktiivinen, eikä ristiriidoiltakaan vältytty. NNKY:n Maailmanliitosta on tullut vieraita Suomeen sekä tutustumaan että ideoimaan. Samalla he toisinaan ovat saaneet kokea myös suomalaista jääräpäisyyttä.

NNKY liittyi NNKY:n Maailmanliittoon vuonna 1902, erosi siitä 1930 ja liittyi takaisin 1947 erinäisten vaiheiden kautta. Kansainvälisyys vahvistui entisestään 1950–60 luvulla, kun Suomesta valittiin naisia Maailmanliiton hallitukseen ja palkkatöihin. 1950-luvulta lähtien NNKY:n vanha painopiste, lähetystyö, väheni ja tilalle astui pakolaistyö.

Feminismi, rauha, ympäristökysymykset, ihmisoikeudet, eurooppalaisuus ja yhteydet toisiin voimistuivat NNKY:ssä 1970-luvulta alkaen. NNKY toi myös ekumenian ensimmäisenä Suomeen ja liittyi 1988 ”Euroopan kristittyjen naisten ekumeeniseen foorumiin” (EFECW) oltuaan pari vuotta aiemmin mukana järjestämässä sen yleiskokousta Järvenpäässä.

NNKY:n historia ei jää menneisyyden haamuksi. Nykyajan vitsaukset kuten ihmiskauppa, kasvava väkivalta ja sortavat yhteiskuntarakenteet saavat NNKY:stä edelleen kelpo haastajan.